Tänään on ollut taas vähän herkuttelua ilmassa, kun oltiin synttäreillä ja jäi syömiset muuten vähiin... Eilen karkkia ja suklaata, mies veteli sipsejä... Oltiin koko viikonloppu kyläilemässä vanhempieni luona. Onneksi äitini noudattaa mielellään hiilaritietoista ruokavaliota, niinpä ruuat ovat usein ihanteelliset... Eri asia sitten iltamässäys...

Käytiin kyllä pitkällä metsäretkellä ja oli ihanaa ja varmasti myös tehokasta, kun maastokin oli hyvin vaihteleva!

Saa nähdä miten viikko taas menee. Ahdistusta ja stressiä on ja ahmimiskohtaukset yllättävät aivan varmasti!

Olen kuullut ja lukenut, että meillä ahmisesta kärsivillä olisi erityisen tärkeää syödä tarpeeksi ja pitää itsensä kylläisenä, tähän tarvitaan myös rasvaa. Tällähetkellä luen kirjaa Syö rasvaa ja laihdu. Kirjassa sanotaan, että nimenomaan tyydyttyneiden rasvojen puute kehossa saa aikaan ahmimiskohtauksia ja hurjan lihavatkin ihmiset kärsivät vakavasta puutostilasta kehossaan ja tämä puutostila johtuu nimenomaan tyydyttyneiden rasvojen välttelystä. Todella mielenkiintoista, eikä sinänsä kauhean hätkähdyttävääkään, näin karppaajan näkökulmasta!

Sikäli tämä kiinnostaa minua erityisen paljon, koska kesällä karpatessani saatoin esim. tehdä välipalaksi pirtelön, jossa oli marjoja, turkkilaista jugurttia, kermaa ja ripaus makeutusjauhetta tai vaikka kookoshiutaleita ja tuntui, että olo oli sekä kylläinen että tyytyväinen pitkään. Mulla on elämässä ollut aina niin, että kun alan laihduttaa ja kiinnittää huomiota syömisiini, se johtaa lopulta entistä kamalampiin ahmimiskohtauksiin, vaikka olisin jo päässyt vähän eteenpäinkin.... Niin nytkin, mutta ei ehkä ihan niin pahasti kuin joskus. Nyt joku pieni ääni mun sisällä kannustaa kuitenkin ahmimisenkin jälkeen jatkamaan, kun ennen luovutin siihen ja söin enemmän ja kamalammin kuin koskaan! Yksi syy motivaation tai onko se sitten innostus, säilymiseen on varmasti säännöllinen liikkuminen. Varsinkin kun käyn kuntokeskuksessa ja näen siellä erilaisia vartaloita ja tietysti myös nautin liikkumisesta, tuntuu, että en kyllä nyt luovuta, kun olen jo päässyt näin pitkälle. En kilojen pudottamisessa, mutta asenteen ja elämäntapojen muutoksessa. Olen jopa ajatellut välillä sitäkin, että vaikka en onnistuisi pudottamaan yhtään kiloa, olen jokatapauksessa nyt terveempi ja itsevarmempi, eli ei mulla ole mitään hävittävää. Nyt vaan mennään eteenpäin ja yritetään kovasti ja vähemmän kovasti, fiiliksestä ja tilanteesta riippuen. Edelleen yritän karsia vähintään viikolla sokerit, valkoiset jauhot, transrasvat ja perunan pois ruokavaliosta ja edellämainittujen tilalla syödä vihanneksia, juureksia ja marjoja ja vaikka sitä rasvaakin!

Näillä mennään!;)