Nyt näyttäisi siltä, että se kilon pudotus on oikeasti totta! Pääsin pitkästä aikaa vaa´alle, johon luotan ja 97,2 tuli ruutuun.

Ei muuta ku jatkamaan. Olen tosi tyytyväinen, sillä ruokavalioon on mahtunut herkkujakin. Alan ehkä pikkuhiljaa kuitenkin sisäistämään joitakin asioita, eikä esim. karkit tunnu joka päivä niin toivottoman pakollisilta ja ihanilta. Eilen en kyllä olis pystyny karkeista kieltäytymään, mutta olen niin ylpeä itsestäni, että olen tänään taas pystynyt palaamaan takaisin karppilinjalle.

Tänään söin aamulla palan pekonia ja melkein kokonaisen keitetyn munan. Join paljon vettä ja ihan vähän maitoa.

Lounaaaksi 2 lärpäkettä; emmentaljuustoa, mozzarellajuustoa ja yhteensä 4 kalkkunaleikettä. Juomana vanha tuttu cola zero.

Oltiin ulkoilmakonsertissa, jossa syötiin miehen kanssa puolksi jäätelö.

Päivälliseksi söin melkein kaksi porsaanfilee- tai jotain leikettä, puolikkaan perunan ja tomaatin. Jälkiruuaksi muutaamaa vattu suoraan puskasta.

Iltapalaksi viili vattujen kanssa.

Suorastaan aika mahtava päivä syömisten puolesta ja muutenkin. Lasten nukutus meinas taas ottaa hermoille, mutta oikeastaan muuten päivä on ollut aika tasaisen mukava, eikä herkkuja ole edes tehnyt mieli!

Huomenna jatkuu suhteellisen tiukka linja, tai eihän tämä mitään tiukkaa vielä ole, tarkka linja olis parempi sana. Kaikki syömiset pitää rekisteröidä kunnolla, eikä vaan huitaista suuhun ja hiilareita karttaen mennään ainakin lauantaille saakka. Silloin lähdetään tukholman risteilylle naisporukassa ja voi olla etten kauheasti viitsi kytätä syömisiä. Siellä on muutamia, joille en edes viitsi sanoa mitään karppauksesta tai painonpudotusyrityksistäni ja muutenkin voi olla vähän hankaalaaa löytää oikeanlaista syötävää. Yritän silti. Juomisissa ainakin pysyn kohtuudessa jo pelkästään budjetin vuoksi. Ei tavallaan huvittais oikein lähteäkään, kun on rahat niin vähissä koko perheellä... :( No, me ollaan niin totuttu tähän. Koko meidän yhdessäolon aikana ei ole vielä ollut sellaista jaksoa, että oltais oltu molemmat töissä, paitsi yhtenä kesänä 2kk. Muuten jompikumpi on joko opiskellut, ollut äitiyslomalla tai hoitovapaalla, työtön tai joskus niin, että olin itse äitiyslomalla ja mies työttömänä...

Joidenkin on vaikea edes tajuta kuinka pienellä budjetilla me pyöritetään tätä perhe-elämää ja arkea. Ja välillä tulee kaikkia typeriä valintoja tehtyä, kun ei todellakaan jaksa joka penniä laskea ja venyttää... Raha-asiat on todella perseestä ja välillä tuntuu ettei meitä pelasta kuin lottovoitto... No sitä odotellessa.... Juu, tulipa taas huonot fiilikset kun näitä pohtii...